Videoita suurella sydämellä

Mitä on se, kun herää aamulla virkeänä ja oikein odottaa päivän haasteita? Tai se, kun työ vetää mukaansa, päivän askareet videoiden parissa tuntuvat soljuvan vaivattomasti, ja huomaa liihottavansa flow-tilassa eri mainosten editoinnin ja kuvausten välillä? Se on mielestäni intohimo sitä työtä kohtaan, jota ammatikseen tekee. Silloin sydän on mukana ja työ on jotain sellaista, joka on osa minua itseäni.

Tällöin usein koetaan, että työtä tehdessä tapahtuu asioita, jotka vievät elämää oikeaan suuntaan. Työhön liittyy sisäinen motivaatio – sitä ei tehdä kelloa vilkuillen ja ulkoisen paineen ohjailemana. Vaikka toki erilaisissa tuotannoissa onkin omat aikataulunsa. Merkityksellisen työn tekeminen sisältää tunteen siitä, että se vie minua ihmisenä eteenpäin. Osaamiseni ja ammattilaisuuteni kasvaessa minäkin kasvan.

Intohimoa voi kuvata myös olemisen helppoudella, eli tuntemuksena siitä, että on oikeassa paikassa ja oikealla polulla. Tällöin työ koetaan itselle tärkeäksi ja esimerkiksi erilaisten haasteiden kohtaaminen (työssä tai sen ulkopuolella) on helpompaa tai jopa motivoivaa. Saatan kokea, että vastoinkäyminen kuvauksissa tai videon editoimisessa onkin jännittävä mahdollisuus ymmärtää jotain paremmin tai oppia uutta. Saatan kokea, että uusi vastuualue tai tehtävä (vaikkapa mainoksen suunnittelu) on merkki osaamiseni karttumisesta. 

Vastakohtana voisi kuvailla tilannetta, jossa työ on selviämistä pakollisista velvoitteista palkan lunastamiseksi: Haluan tehdä työtä niin vähän tai niin vähällä vaivalla kuin mahdollista. Tällöin työn tekemiseen ei liity mitään sisäistä motivaatiota ja koetaan, että minä olen jotain ihan muuta kuin tämä työ. En ole kiinnostunut kehittymisestä (ellei se tarkoita työhöni käyttämän ajan tai vaivan vähenemistä), en ole kiinnostunut vastuusta (ellei sillä ole selkeää ja sormella osoitettavaa taloudellista kannustinta). Minä olen kokonaan jossain muualla.

Kun sydän on mukana videoiden tuotannossa, kehittyminen ja uuden oppiminen tapahtuu usein niin, että sitä voi kuvailla hauskaksi tai jopa jännittäväksi. Esimerkkinä tilanne, jossa studiollamme on uusi kamera ja nyt sitä päästään ensimmäistä kertaa kokeilemaan ja fiilistelemään, tai kun editointiohjelmaan tulee päivityksen mukana uusi ominaisuus, joka on aikaisemmin tehty ulkoista plugaria käyttäen ja nyt pääsemme hifistelemään miten workflow muuttuu uuden ominaisuuden myötä. 

Erilaisten haasteiden kohtaaminen taas saattaa tapahtua pilke silmäkulmassa, mutta välillä myös asian itseensä ottaen. Esimerkiksi kun video täytyykin exportata uudelleen, sillä siitä unohtui jotkin codec-asetukset ja tämä teettää kahvitauon mittaisen jumpan, saattaa tämän kokea hihityttävänä lapsuksena. Toisaalta jonkin virheen tekemisen saattaa kokea myös raskaasti, sillä puhutaan minuutta lähellä olevasta asiasta. Tällöin pettymys liittyy omaan epäonnistumiseen, eikä esimerkiksi siihen, että virheen korjaaminen aiheuttaa lisää työtä. Minä haluan osata ja olla hyvä! Ja tämä osaamisen kokeminen nimenomaisesti myös palkitsee ja tekee työstä videoiden ja mainosten parissa merkityksellistä.

Kuten Muumipapan urotyöt -kirjassa Muumimamma asian hienosti ilmaisee: Kaikki hauska on hyvää vatsalle.